Meidän Unto on nyt entinen kolli. Tänään käytiin eläinlääkärin luona vierailulla, jospa nuo mouruamiset vaikka vähentyisivät. Tämä ilta menee pientä potilasta tarkkaillessa. Voi meidän ruipelopiiperoa kun tuossa viltillä vaan rotkottaa.
Häijyn näköistä kun nukkuu silmät auki, mutta on sentään rakas rotta kainalossa. Ja Kisu käy aina välillä hoitamassa, ihmettelee kun Unto ei lähde haukea syömään vaikka kuinka houkuttelisi.
Kotihoitsuna (ei ole hoitsumekko päällä kuitenkaan) ehtisi vaikka vähän neuloakin, eipalmikkotakille on jo ensimmäinen hiha muotoutumassa. Jos saisi joku ilta innostuksen tuon vauvan takinkin kanssa ja saisi ne (huoh) sivusaumat kiinni...
Muttakun gradu. Palaan metodikirjallisuuden pariin. Ällötyksien pöllötys.
Myöhemmin Unto ryömi hoippuen olohuoneeseen, matkalla oksensi lattialle. Ilman hoitoa hän ei missään tapauksessa jää: Isoveli valvoo.
Ja poseeraa kameralle.
Kommentit