Kiitoksia sukkakommenteista, itsekin olen tyytyväinen väriin, kuvioon (paitsi tuohon suomenlippuraitaan... en ole niin innostunut kansalliskiihkoilusta) ja istuvuuteen. Pidän napakoista sukista, ja näistä tuli kirjoneuleen takia juuri sellaiset.

Mutta itse asiaan. Rakastin vanhaa yöpaitaani.

Olihan se käynyt vähän pieneksi (mitä, minulle on joku jäänyt pieneksi?) ja nuhjaantunut mutta pidin sitä silti. Väritkään eivät olleet sitä mitä niiden piti olla. Entinen punavalkoinen alkaa olla oranssi-harmaa. Siinä oli kuitenkin se jokin, nuo pienet yksityiskohdat joiden takia siitä pidin. Raidat, rypytys kaula-aukossa ja nappi takana.

Eräänä yönä kärsiessäni kainaloiden kiristämisestä sain ajatuksen. Voisin ommella itselleni uuden! Ja koska hihat kiristivät kainaloista, jäi minulle siitä niin kovat traumat, että päätin olla tekemättä hihoja uuteen versioon. Kangaskaupasta löysin täydellisen kankaan (niin, silloin kun minun piti ostaa vain se vetoketju ja kumilankaa).


Minulla oli vuosia sitten yötäpäiväämekko. On se edelleen, koska rakastamani asiat eivät oikein osaa hävitä, vaikka tarvetta olisikin. Siinä on kainalossa iso reikä (ihan niinkuin sitä ei voisi ommella kiinni) ja on nukkainenkin kuin mikä. Pidän sitä edelleen entisellä tavalla kesälomaisin yötä päivää, mutta enää vain isäni luona maalla jossa kukaan ei näe. Tästä tuli samanlainen rakkaus heti ensisovituksella. Olen tässä muutaman päivän hääräillyt miltei jatkuvasti tämä mekko päällä. Kesä vaatii lomailun kaikista rasittavista asioista kuten pukeutumisesta. Meillä ei muuten ole tapana seisoskella vinossa käytävässä, vaan kamera oli vinossa, käytin itselaukaisijaa kun en raaskinut herättää miestä kuvan takia.

Tälläisissä asioissa iloitsen siitä, että olen pieni nainen. Kääpiökokoisena (=150cm) ei tarvitse ostaa paljon kangasta tai lankaa, kun neuloo ja ompelee itselleen. Pyykkiä mahtuu koneeseen 180-senttiseen ihmiseen verrattuna tuplamäärä, ja ne mahtuvat  paremmin narulle kuivumaan. Kaupassa jää aina minikoot yli ja niitä saa halvemmalla alehyllystä. Harmittaa toisaalta maksaa niistä sama hinta kuin XL -koosta, kun XS -vaatteessa on puolet kangasmäärästä. Tietysti on tilanteita, jolloin olisin mielelläni kymmenen senttiä pidempi, kuten pankkiautomaatilla, autoa ajaessani, keikalla ja leffateatterissa. Ja aina löytyy joku hongankolistajalauma eteen silloin, kun haluaisi jotain nähdä.