Eilen neuletapaamisessa oli hauskaa! Sain huivin valmiiksi. Jouduin kuitenkin poistumaan, kun päätäni jomotti ikävästi. Kun tulin kotiin, otin särkylääkkeen, purin kaiken, mitä olin saanut neuletapaamisessa aikaan (ei siitä tullut visioni kaltainen) ja aloin valmistautua Lostia ja Dexteriä varten.

Särkylääke ei auttanut. Huivi jäi kesken, samoin Lost, enkä Dexteriä nähnyt lainkaan, kun katsoin paremmaksi hiippailla nukkumaan. Yhden aikaan heräsin, eikä kipu ollut hellittänyt vieläkään. Otin toisen särkylääkkeen ja menin takaisin sänkyyn.

Ajatus: "Ihanaa, äidin kullat hoitaa."

Puolen tunnin kuluttua

Ajatus: "on tässä kyllä vähän kuuma"

Päätä ei särkenyt enää. Särkylääkkeet koskivat mahaan. Uni ei tullut. Puolen tunnin päästä Unto päätti että hänellä on liian kuuma ja siirtyi jalkoihin nukkumaan. Kisulla oli ihanan lämmin, ja se pyörähteli tyytyväisenä mahaani vasten. Puoli tuntia myöhemmin totesin, etten saa nukuttua, ja siirryin olkkariin kukkumaan. Pojat tulivat perässä.

Neuloin huivia jonkin matkaa, neljältä menin sänkyyn taas tunniksi pyörimään, kunnes nukahdin. Tämä päivä menee varmasti kuin sumussa haahuillessa.