Mainetta ja mammonaa tulvii sisään ovista ja ikkunoista. Kisu sai huomiota ja päteä Lokikolli-kilpailussa. Hän kiittää. Untokaan ei ole protestoinut, varmaankin siksi, että pitää Kisua idolinaan (tai äitinään). Tai siksi, että oikeasti voitti yhdellä äänellä. Meille ne on kyllä yhtä ihania molemmat.

Miehen paita tuli eilen valmiiksi. Kuvia tulee, jos ja kun malli suostuu olemaan paidassaan ja ei ole näin turkasen synkkää. Vilautuksen voin sentään antaa.
1089320.jpg
Cobblestone pulloverhan se. Ohje oli hyvä, ei ollut ollenkaan vaikea, mutta oli siinä väkertämistä. Onneksi Mies ei ole niitä isoimpia kokoja, tein tämänkin toisiksi pienimmällä. Monta kertaa tuli mieleen, että jos tekisin itselle, tämä olisi jo valmis. Mahtuisin ehkä tuollaiseen puolikkaaseen. Ainoa ongelma oli kainaloiden päättely kitchener stitchillä, a)en ollut koskaan sitä tehnyt enkä meinannut älytä ohjeesta mitään b) meidän sohvannurkassa on illalla tosi pimeää, ei sovi melkein mustan langan kanssa yhteen ollenkaan, varsinkin kun olen hämäräsokea c) telkkarissa oli elokuva viime sekunneilla, sitäkin piti seurata. Opin sen toisen kainalon kohdalla. Miehen ei siis passaa kävellä missään kädet ylhäällä.

Yhden toisenkin jutun sain eilen valmiiksi. Ihan hirveästi tekisi mieli näyttää, kun se onnistui niin hyvin eikä mitään sellaista ole tässä blogissa aiemmin nähty, mutta täytyy odottaa joulun jälkeistä aikaa. Kuvat pistin jemmaan. Toivottavasti muistan vielä kuukauden päästä ne näyttää.