Steffin kirjoitus sai minut miettimään tänään, kuinka ympäristöystävällinen olen. Niin pitkälle en aio mennä, että vessapaperin jättäisin, mutta jotakin sentään voin tehdä. Vanhat tavat kunniaan:
1193902.jpg
Nyt loppui paperiin turruuttaminen. Ja onhan nämä nyt nätimpiäkin kuin se keltainen vessapaperin pala, jota olen tähän asti käyttänyt. Nenäliinojen ompelu ei kummoisia taitoja vaatinut, ompelin neliskanttiseen kangaspalaan tiheän siksakin reunaan. (noh, olisihan senkin siistimmin voinut tehdä, mutta nämähän ovat vain räkää varten...) Kirjailin jokaiseen jonkun pienen jutun kulmaan. Vanhat tyynyliinat ovat muuten mainiota materiaalia: kangas on muokkautunut kivan pehmeäksi jo valmiiksi. Niistä nämäkin on tehty. Minä kun tunnetusti säästän vähän kaikkea. Nyt kun muistaisi vielä ottaa lapun mukaan kun lähtee johonkin. Laitan muutamasta kirjailusta kuvan tähän. Kaikki ei onnistuneet. Ei kirjailut eikä kuvat. Mutta eiköhän noihin nokkansa kehtaa pyyhkiä.
1193910.jpg1193911.jpg
1193914.jpg1193912.jpg
Ja maailma pelastuu! (liitä tähän ironinen hymiö)