Costeau-pipoa neuloskelin aamulla ahkerasti viimeisiin kavennuksiin saakka ja jännittelin loppuuko lanka. Sitten sovitettiin: liian iso. Ei muuta kuin purkamaan ja alusta.

Jätän pipontekeleen niille sijoilleen ja lähden viikoksi kotiseudulle hommailemaan jotakin ihan muuta. Kivaa on päästä touhuamaan koiran kanssa pitkästä aikaa.

Jotta ei ihan harakoille menisi tämäkään postaus: Unto tänään ja Kisu samanikäisenä vajaa kaksi vuotta sitten.


Voi mitä ruipeloita.