Nyt olen saanut otettua kuvia punaisesta jakusta, vuodatus ei niitä vaan saa ladattua, taas kerran.

Näiden kaikkien kommervenkkien takia voin todeta, että Värinä käsissä tulee muuttamaan uuteen osoitteeseen. Kunhan kaikki on valmiina, toivotan teidät uuteen osoitteeseen ja vaihdan blogilistankin osoittamaan teidät sinne. Tämä ei ole mikään pikaistuksissa tehty päätös, vaan se on hautunut jo pitkään mielessä, en ole vain ehtinyt tai jaksanut vaihdosta tehdä.

Ensimmäisenä uuteen osoitteeseen ilmaantuu punainen jakku, sen jälkeen ohjetta aiemmin esitellylle tunikalle.


Edit: Tervetuloa! Uudistunut blogini löytyy osoitteesta http://milliini.blogspot.com

No ei tullut tänäänkään sitten kuvia siitä alpakkaisesta jutusta. Tämän sain eilen valmiiksi, ja koska tänään kiskaisin päälleni, päätin ottaa siitä kauniita itselaukaisinkuvia... Varoituksen sana lienee paikallaan. Minä en sitten niitä pienemmäksi photoshoppaillessani älynnyt katsoa, että millä laadulla se tallentaa vaan painelin ok:ta... laatu siis on surkea. Harmittaa. Ei pysty enää korjaamaankaan. Teille, jotka tätä luette pelkästään rss-syötteen kautta, saatte tästä vielä karmeamman kuvan. Anteeksi.


Pötkylää voi käyttää mekkona

Mutta enemmän käyttöä sille varmasti on tunikana.

Seuraavan kerran lupaan tiirata tarkkaan mitä nappuloita painelen. Kahden meemi/valituspostauksen jälkeen tulevat pikselihirvityskuvat saavat varmasti tilaajat kaikkoamaan. Jos haluatte nähdä samoja kuvia vähän siedettävämpänä, katso flickr. Sieltä löytyy kyllä muutakin hirvittävää.

Alpakkajakku on valmis ja kasattu. Napit puuttuu. Äitin nappilaatikosta meinaan perjantaina kaivaa. Kunnollisia kuvia on siis tulossa ehkä noin viikon päästä kunhan palaan työharjoittelusta entisestä kotikaupungista Kotiin. Jos säät ja kuvaaja sallivat.

Päällehän tuo jäi. Ei kutita, on aika yksinkertainen ja tosi kivan värinen. Hihan mallista en hirveesti tykkää eikä se oikein mun vartalossa istu niinkuin siinä kuvassa. Pitää katsoa nappien kanssa tuliko katastrooffi vai kykeneekö käyttämään.

Yksi mekko:

Kaksi mekko:

Mitä nyt?

Onkohan näissä kaavoissa jotain hämärää? (a.k.a. olen pukeutunut animehahmoksi)

Ei vaan, se mekko tuli tuolle tiimalasivyötäröiselle Saksalaiselle.

Niinkuin moni varmaan jo arvasikin.

Ei noista kankaista ihmisen mekkoa olisi tullut. Sisuskangas on paksua ja liurua, joten ompelujälki ei ole esittelyn arvoista. Ulommainen kangas taas on paksua puuvillaa ja maalattu akryyliväreillä. Eli ihan tönkköä. Olin joskus maalannut tuon opiskelijasoluhuoneeni ison ja ruman ilmoitustaulun peitoksi. En usko, että olisin koskaan sitä enää seinälle laittanut, joten pääsi toiseen käyttöön.

Toisin kuin moni varmaan jo luulee, en ole mitenkään musiikillisesti lahjakas. Pohjat sille oli tosin olemassa; äiti osaa laulaa, en minä ihan sävelkuuro ole, ja ensimmäisen soittimenkin sain tosi pienenä (melodica). Sen jälkeen olen yrittänyt soittaa koskettimia, kitaraa ja erilaisia rytmisoittimia. Debyyttini muusikkona olen tehnyt koulun kevätjuhlassa soittamalla nokkahuilulla Edelweisin. Sen jälkeen en ole moista soitinta turruuttanut. Näin myöhemmällä iällä olen esiintynyt soittaen bändissä triangelia.

Mutta jos ei ole lahjakkuutta, täytyy harjoitella enemmän. Ja intoa kyllä löytyy. Kyllä hallitsemillani soinnuilla jo monta lastenlaulua säestää, ja Mieskin on kehunut, että kyllä siitä biisin tunnistaa :)

Veronpalautuksista osa tuli tänään postissa tässä muodossa:

Kisukin on musiikkimiehiä:

Unto taas tykkää enemmän laatikkoleikistä.


Olisin jo aiemmin hehkuttanut, mutta tuli yhtäkkiä tarve rymsteerata. Pyöriteltiin sitten taas kerran sohvaa, lipastoja, kirjahyllyä ja telkkaritasoa ympäri kämppää. Kaikille niille paikka löytyi, ainakin melkein. Kissojen laatikot ei enää mahdu olemaan kerrostalokämppänä. Unton pitää opetella nukkumaan muualla kuin yksiössään, ellei yhtäkkiä jostain joku nurkka ilmaannu.
Pitkään on ollut jo hinku muuttaa. Nyt tää ois niinku puoliks ois muuttanu. Jos tällä siihen asti pärjäis että löytää kohtuuhintaisia kämppiä jostain eli toukokuuhun asti.

Pahoittelen naapureille innokkaasta rummuttamisesta ja tavaroiden siirtämisestä aiheutunutta meteliä. Alaovella on kohta varmaan lappu, joka alkaa: "sinä, joka soitat djembeä..." Niin. Käsillä saa vaikka mitä aikaan.